MM-kisoissa

Aluksi olin ihmeissäni miten voin päästä MM-kisoihin, kun en ole vielä päässyt aikuisten EM-kisoihin, joten oli hyvin suuri ja hieno yllätys päästä edustamaan Suomea Kazaniin. Kun muut seuralaiset aloittivat kesäloman minä jäin treenaamaan EYOF-porukan kanssa. Treenejä pidimme samppalinnassa (maauimala Turussa) ja Porissa, koska impivaaran uimahalli oli suljettu. Porissa kävimme sen takia, koska Matti tarvitsi valmentajaa, koska hän myös lähti MM:in ja tarvitsimme starttipalleja treeneissä, koska samppalinnassa niitä ei oikein voi käyttää. Valmistautuminen meni suht hyvin. Pääsin kuitenkin mökkeilemään aina välillä.

Kun lähdimme Kazaniin, mietin meneeköhän kisat hyvin vai meneekö päin metsää. Aluksi meillä oli treenejä ja fiilistelyä paikan päällä. Paikka oli todella hieno ja ilma hallissa oli hyvä. Treenit menivät hyvin ja nopeudet onnistuivat. Viimeisenä treenipäivänä jouduin haastattelemaan ruotsalaista EM-pronssia saanutta Simon Sjödiniä. Jouduin haastattelemaan häntä, koska en ole ennen ollut aikuisten arvokilpailuissa ja tämä oli ns. kasteeni. Minulle annettiin hauskoja kysymyksiä, joita sitten jouduin esittämään Simonille. Haastattelu kuvattiin ja näytettiin myöhemmin muille Suomen uimareille ja valmentajille. Oli erilaista olla aikuisten kanssa kilpailuissa, koska olen tottunut nuorempien maajoukkue tapahtumiin. 

Kilpailut alkoivat sunnuntaina, jolloin oli minun lajinikin. Uin siis 100vu 4x100 viestissä. Lähdin kolmantena. Aloitin päiväni ensin kuivalla ja hyvällä verra uinnilla. Verra sujui hyvin ja kulkikin aikas hyvin. Kun menin verran jälkeen pukemaan kisapukua, alkoi jännittää. Onneksi kuitenkin viestijoukkueen uimarit osasivat rauhoitella. Menimme callroomiin odottamaan lajiamme. Callroomissa oli paljon kokeneita ja erittäin hyviä uimareita. Oli hienoa päästä uimaan heidän kanssaan. Kun laji lähti käyntiin olin valmis hyvään suoritukseen, enkä enää jännittänyt yhtään. Mahtava fiilis! Kun nousin starttipalliin katsoin altaan toiseen päähän ja mietin, että nyt tulee kova aika ja kohta voin olla ylpeä itsestäni. Tämän jälkeen hyppäsin altaaseen ja matka alkoi hyvin ja pääsin aallolle. Ensimmäinen 50m meni lennokkaasti, aika oli 26 ylät käännöksestä, joka oli todella hyvä. Kun olin päässyt 75m kohdalle en enää muista siitä mitään. Maalissa olin todella hapoilla, huimasi ja oli vaikea saada happea. Laji oli ohi ja muut menivät haastatteluun. Jäin vielä hengittelemään altaan reunalle. En pystynyt liikkumaan enkä kuullut mitään. Valmentajani Pystynen ja Vesa tulivat katsomaan onko minulla kaikki okei. Ei mennyt kuin pari minuttia siitä kuin pyörryin ja olin tajuttomana hyvin kauan aikaa. Myöhemmin apuun tulivat hallin sairaanhoitajat. He veivät minut tarkkailuhuoneeseen, jossa sain jotain lääkettä. Kun olin ollut tarkkailussa 20 minuuttia ja olin pääsemmässä jo pois, pyörryin uudestaan. En tajunut mitään mitä he sanoivat venäjäksi ja sitten minua vietiinkin jo nopeasti sairaalaan ambulanssilla. Onneksi sairaalassa ei löydetty mitään vakavaa. Happi vain taisi loppua kesken. Pääsin hotelliin vasta päivällä. En olisi saanut lupaa enää uida kisoissa, joten oli hyvä, että minulla oli vain yksi laji. Harmi, että viesti hylättiin viimeisen viestivaihdon vuoksi. Oma viestiaikani ei ollut paras mahdollinen mutta kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan kohtuullinen suoritus, 75m meni hyvin, mutta loppu 25 metriä siis hyytyi.

Kokemuksena Kazan oli kuitenkin hieno ja unohtumaton vaikka näin kuitenkin kävi. Seuraavina päivinä tarkkailin muiden uimareiden verryttelyitä ja seurasin ja kuvasin kilpailuja ja maailman kärkiuimareita. Kävimme myös katsomassa High Diving kisoja. Aika hurjaa touhua! Sitten alkoikin kesäloma ja paluu Suomeen. Tästä kokemuksesta sain paljon uutta virtaa harjoitteluun.